Joroisten Finntriathlon 2015 - unelmasta totta

Vuoden 2015 pääkisani oli Joroisten klassikko – triathlonin SM-puolimatka. Se oli päämatkani myös vuonna 2014, mutta silloin hellekisa jäi noviisilta kesken 7km juoksun jälkeen. Ei riittäneet paukut silloin. Tänä vuonna paukut riittivät – hyvin 9. sijaan omassa ikäsarjassa 35-39 –naisissa. Pohdin tässä bloggauksessa sitä, millä panoksilla, millaisilla harjoitteilla ja eväillä tähän pääsin. Toivottavasti se antaa vinkkejä muille, jotka haluavat koettaa ko. kisaa ja kisamatkaa ensikertaa.

1. Yksi vuosi ei riitä. Itselläni se vei kolme vuotta systemaattista kestävyysharjoittelua n. 7-12h / viikko. Aloitin vuonna 2012 uinnin tekniikkakurssilla ja sitä ennen minulla oli kuntoliikkujan taustaa. Uinti sujui hyvin ja siitä siirryin juoksukouluun, sillä itselläni ei ollut juoksutaustaa pätkän vertaa. Olen niitä, jotka siihen saakka inhosivat juoksua. Juoksukoulussa matkat olivat alkuun maltilliset ja teimme mukavia intervalleja, jotka kehittävät hiljalleen juoksutahtia ja –tyyliä.  

2. Mene triathlon-kouluun tai –kurssille. Vuoden 2013 syksyllä aloitin Aquaplussan triathlon-koulussa. Koetin silti muutamaa kisaa (olympiamatka ja pikakisoja) edeltävänä kesänä. Märkäpuvun ostin käytettynä ja maantiepyörän yhden kaupan loppuunmyynnistä. Harjoittelin ajamaan lukkopolkimilla ja se toden totta vei yhden kesän, kunnes sain siihen varmuutta.

3. Mene rohkeasti mukaan juoksukisoihin, hölkkä- ja hiihtotapahtumiin. Puolimaratonia koetin Helsinki City Runilla juoksukoulun päätteeksi ihan hyvään aikaan 1h 58 min. Siitä sain tsemppiä, että voin onnistuakin joskus puolimatkan kisassa.

4. Hommaa hyvä sykemittari. Opettelin juoksukoulussa ja triathlonkoulussa seuraamaan sykettä ja tunnistamaan omat sykerajat. Kävin kynnystestissäkin juoksukoulun aikana ja opin hakemaan omat kynnysrajat.

Kuva: Timo Kananoja. 

5. Avovesiuinti on eri laji. Itse kävin kurssin 2014 kesällä. Vaikka uinti sujui altaassa, huomasin, että avovesi on eri laji. Muutamassa ensimmäisessä triathlon-kisassa sain kunnon hyperventilaatiot isosta lähtörynnäkästä ja viileästä vedestä. Opin kantapään kautta sen, miten oma uinti haetaan avovedessä ja miten avovesiuinnissa onnistutaan triathlon-kisoissa kerta toisensa jälkeen.

6. Treenit osaksi arkea. Tosiasia on, että mistään ei tule lisää vuorokausitunteja. Treenit on otettava osaksi arkea – viikonlopun treenit eivät riitä puolimatkan suorittamiseen. Itselleni aamutreenit ovat onneksi maistuneet: ihanaa kun hyvä uinti, Sali tai aamun aerobinen on tehty jo klo 8.30 mennessä. Työmatkalle lenkkarit ja uikkarit lähtivät aina mukaan. Viikonlopulle oli kiva sopia ystävien kanssa lenkkejä tai mennä seuran yhteisille pitkille lenkeille (joita tein kyllä aika vähän). Vuoden mittaan erilaiset kuntotapahtumat hiihdot, juoksut ja miksei pitkät jumpat tai yhdistelmätreenit toivat peruskestävyyttä. Kotiin teimme mieheni kanssa autotalliin pienen treenisalin, hommasin talveksi pyörätrainerin (mahdollistaa sisäpyöräilyn talvella) ja onpa meillä sisällä stepperikin. Niin, ja ihan ilman välineitä voi tehdä iltaisin omaan painoon pohjautuvan hyvän lihaskuntosarjan. Kun vaihtoehtoja on näin monta, ihan väkisin liikunnasta pitävänä ihmisenä sitä tuli tehtyä aina jotakinJ

7. Rakenna hyvä kestävyyspohja: Kesän tai kevään harjoittelulla ei puolimatkaa taiteta. Itselläni on tapana seurata Heiaheian avulla viikkotreenimääriä. Vuosien 2013-2015 aikana vuosimääräksi tulee n. 500h tavoitteellista treeniä joka vuosi ja ehkä kannattaa mainita, että määrät ovat hivenen vähenemään päin, mutta laadusta ei tingitä.   

8. Hanki kisakokemusta. Lyhyet sprinttikisat, kyläkisat tai sitten ihan virallisemmat Finntriathlonit antavat hyvää kokemusta ja onnistumisen iloa ja lisätsemppiä. Itsensä voittaminen – vaikka se onkin klisee – on mahtava tunne! Mene rohkeasti mukaan, kysy kokeneemmilta neuvoja ja lue blogeja – niistä saat vinkkejä. Pienet käytännön niksit auttavat hallitsemaan kokonaisuuden.  

Kuva: Timo Kananoja. 

9. Harjoittele enemmän niitä lajeja jotka sujuvat huonommin. Triathlon ei ole mukavuuslaji siinä mielessä, että jos harjoittelet kovasti lajia josta pidät eniten, se ei auta kokonaissuorituksen kehittämisessä. Itse vaihdoin kaudelle 2014-15 kovan uintiharjoittelun juoksun ja pyörän harjoitteluun ja se kannatti. Molempien osuuksien ajat paranivat ja suoritustaso samalla – onneksi ilman että uinti silti hyytyi vaikka harjoittelin sitä vain neljäsosan edellisvuoteen verrattuna. Tämä opettaa sitkeyttä ja henkistäkin kanttia: otan mieluummin aamutreeniin mukaan lenkkarit kuin uikkarit sillä halusin kehittää kokonaissuoritusta.

10. Lihaskuntoharjoitteet ovat neljäs triathlon-laji. Otin kaudeksi 2014-15 vielä erillisen kuntosaliohjelman. Tarkoituksena oli kehittää keskivartalon voimaa sekä saada jalkoihin sitä myös pyöräosuudelle. Salitreenit olivat mielekkäitä kun oppi huomaamaan, että pystyy nostamaan tankoihin enemmän painoa ja miten sitä kehittyy kun vain koettaa pienestikin itseään haastaa joka kerta. Vähän oli nielemistä siinä, että salikäynnit ja lihaskunnon kasvattaminen lisäsivät painoa n. 2 kiloa vuoden aikana.  

11. Tankkaus on viides laji triathlon-laji. Jos tähtäät puolimatkalle, muista tämä ohje. Yksi hyvä triathlon-tuttu sanoi näin vähän ennen Joroisten 2015 kisaa. Otin neuvosta vaarin sillä aina oma suoritukseni oli tätä ennen hyytynyt juoksuun. Söin hiilaripitoista ruokaa 3 ja 2 päivää ennen kisaa ja varasin oikein hyvin energiaa mukaan myös kisan ajaksi. Mietin, että otan kaiken energian mitä vain voin ja tein niin: kisan aikana 8 geeliä (6 pyörällä ja kaksi juoksussa), kaksi energiapatukkaa pyörällä, järjestäjiltä yhden pullollisen urheilujuomaa, suolaa ja suolakurkkua (sekä ystävältä särkylääkkeen ennen juoksua selkäkivun vuoksi). Energia ei todella loppunut, juoksuvauhti pysyi tasaisena 5.20 min/km ja mieli oli iloinen kun noutaja ei tullut vaan ohitin reippaalla askeleella edellä menneitä. Mieletöntä huomata, että kerrankin sijoitus nousee juoksuosuudella!   

12. Keskustele tuntemuksista ja kysy kollegoilta. Triathlonissa on niin monta osa-aluetta, että yksin ihmettelemällä et niitä parhaita, sinulle sopivia käytäntöjä ehdi kantapään kautta oppimaan. Kisoissa kannattaa jutella kanssakisaajille, kysellä, kuulostella ja ottaa opiksi. Triathlon on sosiaalinen laji!

Nämä ovat pääasiassa mielestäni tekijöitä, joiden avulla saavutin omat tavoitteet: onnistunut suoritus puolimatkalla. Vaikka liikunta on itselle elämäntapa, kisaaminen ja tavoitteellinen harjoittelu toi itselle uskoa siihen, että onnistuu omassa unelmassa. Vuoden 2014 kesken jäänyt puolimatka jäi sen verran kaivelemaan, että halusin korjata asian ja tein töitä sen eteen. Pakko myöntää, että ylitin omat odotukseni: kun juoksukoulussa 2014 puuskutin 400m pk-intervalleissa, en uskonut, että menen triathlonin puolimatkalla puolimaratonin alle kahteen tuntiin!

Pidän itse nyt ainakin vuoden parin tauon triathlon-kisojen suhteen. Pidän liekkiä ja kuntoa yllä, jos vaikka joskus joku seuraava tavoite iskostuu päähäni ja lähden tavoittelemaan uusia unelmia.

PS. Nimi on listalla vielä Kuopion Finntriathlonissa elokuussa – nähdään todennäköisesti siellä vielä olympiamatkan kisassa.   

Iso kiitos Aquaplus Kaitsu ja Tuuli - olette ammattilaisia siinä mitä teette; HEAD Swimming Finland; Hyvinvointikamppi ja kaikki te joihin olen kisoissa ja lajin parissa törmännyt! Keep in touch!  

    

Vierumäen Finntriathlon 4.7.2015

Päätettiin lähteä koko perheen kera kohti Vierumäkeä. Edellisenä iltana vielä reissu mietitytti - ei jotenkin ollut kisafiilis, mutta onneksi tuli lähdettyä. Tein kaikki pakkaamiset illalla valmiiksi - omat kisakamat ja lasten varusteet valmiiksi heille kun odottelavat alueella kisan ajan. Mies innostui säätämään pyörääni vielä, joten se olisi loistokunnossa... Lähdimme kahdeksan jälkeen Lempäälästä. Aina se matka vain vie aikansa eikä yhtään ylimääräistä aikaa jäänyt perillä valmisteluihin: olimme 10.30 maissa perillä ja nopeasti piti vaatteiden vaihdosta ja kisajärjestelyistä suoriutua. Kuuma oli jo aamupäivällä - auton mittarin mukaan hellerajan tuntumassa. Startti oli tasan klo 12.

Kiva kisakuhina ja mukavan näköinen kisa-areena Vierumäellä oli vastassa. Pyörä vaihtopaikalle ja märkäpukua päälle. En ollut yhtään tutustunut kisareittiin - uinti oli ihanan näköisessä järvessä, jossa vesi oli melkein vihreää.

Lähtö oli suoraan järvestä mikä mielestäni vähensi ainakin itselläni hermoilua. Edestäni lähtölinjaan ui Baba Lybek ja takana naureskeli Pirjo Muranen jonkun kanssakisaajan kanssa siitä, että kohta tämä ihanuus alkaa mitä he ovat vuoden odottaneet. Se laittoi itselleni hymyn huulille myös. Lähtöstartti saatiin ja seurasin jälleen omaa taktiikkaa siitä, että olen ihan lähtölinjan reunassa. Se toimi. Menin rannan lähellä mutta järvi taisi olla kovin syvä sillä pohjaa ei näkynyt. Uidessa oli mukava nähdä hapenoton yhteydessä kannustajia ja samalla rannassa olevia rakennuksia. Uinti tehtiin kahtena 750m kierroksena.

Oli itselleni hämmästys että edessä oli koko ajan vain vähemmän menijöitä. Meidän lähdössä oli mukana kaikki naiset sekä miehistä nuorimmat ja vanhimmat. Katsoin rantautuessa kelloa: 22 min ja yläosat! Voiko olla totta... taisin vähän kompuroida jyrkällä rannalla ja lähdin siitä puolijuoksua kohti ylämäkeä. Nimikin mainittiin: ikäsarjan ykkönen rannalla! WAUDE!

Näin miehen ja lapset kannustamassa ja muutama muukin tuttu tsemppasi kohti ylämäkeä.

Vaihdossa meni yli 5 min sillä vaihtomatka oli aika pitkä. Pyörän päälle hyvillä fiiliksillä. Reitti ei pyörässä ollut mikään suosikkini. Missään kohtaa ei päässyt ajamaan ns. tasaista vauhtia vaan aika mäkinen reitti käännöksineen. Kolme kertaa ajettiin 13,3 km matka. Unohdin muuten numerolapun laittaa pyöräilyn ajaksi ja ajattelin, että valvoja huomauttaa siitä, mutta eipä tllut noottia.

Pyörä oli koko ajan vähän väkinäistä. Sain pidettyä 30 km/h vauhdin matkan ajan mutta töitä piti tehdä, rullailua se ei ollut missään vaiheessa. Tämä siis tietää, että ennen Joroisen kisaa on otettava intervallia pyörällä. Pyörän aikana otin yhden geelin ja suolaa sisältävän energiapatukan. Join kaksi pullollista vettä.

Juoksuvaihto meni mukavasti. Kuumuus alkoi tuntua. Pääsin matkaan siinä 5 min/km vauhtia. Reitti oli suht tasainen ja kivasti varjopaikkoja. Juoksu tehtiin 2 X 5km reitillä. Oli juoksu kokonaisuudessaan takkuamista ja piti välillä kävelläkin - sykkeet oli jostain syystä aika kovat vaikka vauhti ei ollut. Liekö helle haitannut niin paljon. Matka tuntui siksi pitkältä ja välillä kävelin pieniä pätkiä kun ei oikein rytmi löytynyt. Juomapisteillä laitoin vettä suuhun ja suoraan päälle. Oli kivaa!

Maaliin sain kiristettyä vauhtia mutta tulokseen 2h 45min en ollut tyytyväinen.
Vasta autossa katsoin menomatkalla että hitsi - olinkin ikäsarjan 3. Se paransi fiiliksiä kovasti ja vähän sai suhteutettua omia tavoitteita ja odotuksia. Mieliala muuttui kummasti mutta seuraavaan kisaan toivon rullaavaa pyörää ja kevyttä juoksua. Ei tämä niin vakavaa ole :-)

#HEADhero #Finntriathlon #HEADtri

Kisko triathlon 27.6.2015

Sain kiivaalla huutokaupalta Triathlonfoorumilta peruutuspaikan olympiamatkan kisaan. Kisaviikoilla tein uintia ja Aquaplussan harjoituksissa tehokkaan pikakisan. Muistin taas miltä juoksu tuntuu kisassa. Salitreeni ja intervallivetoja loppuviikkoon ja muuten vain lasten kanssa maastopyöräilyä ja kevyttä lenkkiä.

Säätiedotus lupasi klo 15 aikaan Kiskoon lauantaille vesisadetta. Päätin, että olen maalissa ennen sitä. Startti oli tasan klo 12. Ajeltin itsekseni (ja kaikkine tavaroineni!) Kiskoon. Melkein 2,5h kesti matka. Ilmoittautumiset, vaatteen vaihdot (pujahdin johonkin vanhaan navettaan kun oli niin pitkät jonot vaatteiden vaihtopaikoille). Hyvin vaihto sielläkin sujui. Näin kisa-alueella muutamia tuttuja ja oli kiva vähän vaihtaa ajatuksia ja se heti laukaisi jännitystä.

Veteen tuli silti kiire ottamaan muutamia vetoja. Sen verran jännitystä oli ilmassa, että unohdin uimalasit pyörävaihtopaikalle ja juoksin ne hakemaan. Kerkisin tekemään uintiverraa ehkä 3min. Sitten kaikki kutsuttiinkin jo rannalle lähtölaskentaan. Kiskossa jokainen uimari päästetään rantaan vasta kun hänet on laskettu, mikä mielestäni on ihan hyvä juttu. Vähän jännitti sekin, että A) uimapoijut oli hitsin kaukana ja B) miehet lähti samaan aikaan rynnistämään samalle poijulle. Hain ihan laiturin viereisen reunapaikan ja otin etäisyyttä miesten ryhmään. Se kannatti.

Ensimmäiset n. 300 metriä meni ihan hyvin, mutta vasempaan korvaan meni uimalakin alta vettä. Se aiheutti tasapainoaisitiin jotain heiluntaa ja oli kurja jatkaa matkaa. Horisontti tuntui keinuvan. Stoppasin hetkeksi ja puhdistin korvan heiluttelemalla ja laitoin lakin alemmas. Jatkoin siitä. Heti en päässyt uintitahtiin vaan otin vähän rintauintivetojakin väliin ja katselin rauhoittuuko tasapaino. Onneksi kyllä.

Poijujen väli meni ihan hyvin ja ohittelin miehiä edeltä. Ranta tunti olevan kaukana mutta suunnistusta järveltä päin auttoi iso sininen portti joka rantaan oli tuotu. Se näkyi hyvin. Uinnissa oma vahvuus on suunnistus: missään kisassa en tähän mennessä ole uintut lähes yhtään ylimetrejä. Nytkin jäi jokusen vajaaksi itse asiassa 1500 metristä. Rannan tavoitin aikaan 25.20 min. Ihan itselleni keskinkertaisella uinnilla erinomainen tulos ja sain siitä virtaa.

Uinnin lähtö. Rannalla reippaasti toistasataa kauhojaa.
Kuva: Päivi Penttilä

T1 vaihto. Uusi HEAD lämmitti hyvin n. 17 asteisessa vedessä. Puku pois ja pyörän selkään. 

Vaihdon otin ilman hosumista. Reilut kolme minuuttia siinä meni. Otin tässä kohtaa ennen pyörää yhden energiageelin ja sitten matkaan. Kova ylämäki heti alkuun vei liian alkuinnon pois. Joku huusi, että olen naisista neljäntenä. Waude!

Pyöräreitti oli verrattain mäkinen mutta pidin siitä. Rauhallisesti nouseva pitkä ylämäki on minun makuun. Tarpeeksi pieni vaihde, jalat tikkaamaan niin selkiä tulee kyllä vastaan. Kisassa oli peesikielto ja sitä valvottiinkin jonkin verran moottoripyörien avulla. Koetin pyörän aikana juoda tarpeeksi ja melkein 2 juomapulloa kuluikin. Vauhti oli siinä 31km/h paikkeilla ja laskin, että ohitin yhden naisen ja minut taisi ohittaa kaksi naista. Otin loppuajasta pyörällä toisen geelin ja vähän energiapatukkaa lisäksi. Minulla on usein juoksussa käynyt kylmät väreet hellekelisäkin ja se tarkoittaa energiavajetta. Ikävä tunne ja koetan välttää sitä.

Jihaa: Pyöriä oli vielä aika lailla tangoissa kun pääsin lähtemään!

Juoksuun lähdin nopealla, n. 1min 30 sek vaihdolla. Vaihtoalueella varmaan joku minut ohitti mutta en enää sijoituksia ajatellut tässä vaiheessa. Mietin, että hyvä ja tasainen juoksu olisi kiva tehdä loppuun. Lähdin n. 5 min/km vauhtia. Iso ylämäki oli vastassa ja sen otin kevyesti ettei jalat mene tukkoon. Sitten olikin laskevaa alamäkeä. Juoksureitti oli ihan kiva, paitsi isot nousut pari kertaa kääntöpaikalle. 10 km juoksu tehtiin 2,5km radalla. Oli kiva seurata vastaan tulevia ja tarkkailla edessä meneviä. Kokemattomuus kisatilanteesta vähän aiheutti liikaa arkuutta juoksuun kun mielessä oli koko ajan ajatus siitä, että varmistan, etten väsähdä kokonaan. Kun juoksun jälkeen katsoin statistiikan Garminista, olin juossut pk2 sykkeellä matkan (sori valmentaja!). No, ainakin tiedän, että voi vähän vauhtia seuraavassa kisajuoksussa lisätä. Juoksusta tulin maaliin 52 min ajassa - ihan loppusuoralla kaksi naiste meni ohi kun en taakse juuri ikinä vilkuile. Pääsivät yllättämään.

Juoksusta ei ikinä saa hyvää ilmettä, mutta tällä mennään. 

 

Kaikenkaikkiaan hyvä perussuoritus. Uinti oli tulokselta parempi kuin odotin. Pyörä myös, kun maasto sopi itselleni hyvin. Juoksuun ehkä alun rauhallisuuden jälkeen pitää uskaltaa nostaa sykettä vaan. Oma arvio kisasta 9 luokkaa.
Loppuaika 2h 42 min ja sijoitus 15.

Ei kun eteenpäin!    

  

Avoveteen, avoveteen

Kyllähän on ollut viileä alkukesä. Mutta ei se voivottelulla parane. Toisaalta ainakin itselle pyörä- ja juoksutreenit ovat menneet mukavasti kun ei ole ylimääräisiä tarvinnut hikoilla. Todella vähän avovesiuintia on vasta takana ja osaltaan siitä syystä Finntriathlon-starttikin jäi väliin. Ei mielestäni kannattanut kisaan mennä avoveden lämpöjä ihmettelemään ensimmäistä kertaa.

Pitkää pyörää hyvällä rytmillä on saanut tehtyä sen sijaan. Pirkan pyörän klassikko 134 km Muroleen kanavan kautta sujui pari viikkoa sitten hyvällä sykkeellä ja vauhdeilla puuskaisesta tuulesta huolimatta. Vähän jäimme pyöräparin kanssa 30km/h vauhdista mutta vastatuuliin 29 km/h on ihan yhtä hyvä:-) Itselläni sykkeet pysyi ihan hyvin kynnyksellä 131.

Siitä viikko oli sitten enemmän kansanpyöräilytapahtuma Pohjanmaalla: Lappajärven ympäriajo 70km. Tein sen mieheni kanssa samaan vauhtiin kuin Pirkka, mutta koska mäkiä ei juuri ollut ja tuuli ei ollut niin kova, sykkeet olivat vain 124. Seuraavana päivänä terävä 15 km juoksua + 20 km pyörä.

Tilasin säiden vuoksi itselleni neupreenisukat, päähineen ja vielä kellukkeen, jonka kanssa voi itsekseen uida vähän rantaa kauemmaksi. kai se on niin, että jonkin verran turvavarusteisiinkin kannattaa panostaa. Toinen uusi kokemus oli vedellä uintitreeniä pari kertaa Tampereen Kalevan uudessa uintikeskuksessa - makea mennä 50m radalla ja melko vähän uimareita siellä joten radoille mahtuu.

Parasta kesän avovesiuintia tänä kesänä juhannuksena. Juhannuspäivänä oli todella tyyni keli Pirkanmaalla ja vesi jotain 16 asteista. Ilmakin ihan sopiva. Siitä vain sitten hyvän puvun kanssa veteen:

 

 

Kisko triathlon on mietinnässä - jos sinne vain peruutuspaikkaa aukeaa. Ensiviikonlopulle toinen vaihtoehto on käydä maantiepyörän ajoa testaamassa Vantaalla.

Triathlon seurani Aqua Plussan viikkokisat on varmasti ensimmäinen kisastartti tänä vuonna. Teemme kesällä kerran viikossa 500m uinntin, 10 km pyörää ja 3 km juoksua läpi kesän.

Varusteista ei ainakaan tämä kausi jää kiinni #headhero #HEADtri

  

Uskallusta pitkään ja terävään treeniin

Toukokuuta mennään jo yli puolen välin. Peruskunto on rakennettu, nyt voi koettaa pituutta ja tehoakin lisätä. Kuukauden päästä on ensimmäiset kesän Finntriathlon-kisat. Uimavedet eivät sitä kyllä vielä enteile. Toukokuussa on pyörälenkit nousseet vahvasti treenikuvioon mukaan. Myös pidempää juoksua on koetettu.

Ideapark-juoksussa kävin koettamassa puolimaraton-kuntoa. Kylmän kolea sää ei haitannut kuin startissa. Reitti on vähän tylsähkö ja avoimilla peltoaukeamilla sivuvastainen puuska vähän tuotti lisähommaa. Juoksu sujui tasaisesti 5.05-5.25 km-vauhtia. Loppuaika oli n. 1.50 ja keskivauhti 5.15. Juoksutuntemus oli ihan erilainen kuin viimevuonna vastaavaan aikaan. Muistan, että silloin kävelin loppupätkän mäet ylös, nyt en. Olin ihan tyytyväinen suoritukseen tähän aikaan vuodesta. Edellisenä päivänä kävin 50km maisemalenkin pyörällä ja se avasi jalkoja juoksuun.

Helatorstaina teimme Aqua Plussan valmennustiimin kanssa pyörällä 100km maisemalenkin. Jälleen samat keli kuin Ideapark-juoksussa: harmaata ja yöllä oli kovasti satanut. Puuskainen tuuli kohteli meitä kovakätisesti alkumatkalla. Vetovuoroja vaihdettiin tasaisesti. Alkumatka, n. 30 km vastatuuleen 25km-keskivauhtia. Sitten reitti taittui kohti Laviaa ja tuuli puhalsi sivusta ja aurinkokin tuli esiin. Laviasta reitti suuntautui kohti Suodenniemeä. Takatuuli antoi meille n. 30km reittipätkällä reippaasti yli 30 km/h vauhdiksi. Pieni jaloittelu Häijäässä avasi jalkoja ja alaselkää. Lopun Häijään suoran reitillä tuuli oli jälleen vastainen ja vei loput voimat. Kokonaisajoajaksi n. 3h 45 min. Pieni miinus matkalla oli se, että toinen takareisi jumiutui sen verran, että lauantaina hölkkäkin teki kipeää. Rullailua lihakseen pari päivää – josko se siitä.

Toukokuussa myös pari mtb-lenkkiä,
vaikka polut ei olekaan ihan mun juttu. 

Jo sunnuntaina sai jalat kyytiä n. 60km Ellivuoren-Kiikan-Karkun lenkillä. Pyrin 30km/h keskinopeuteen ja ihan vain vähän siitä jäin. Niin, ja vielä pk-sykkeillä!

Aquaplussan viikkotreeneissä mentiin kuluneella viikolla terävä duathlon. 3km juoksua, 10km pyörää ja 3km juoksua. Varmaan nyt uskon, että juoksuvauhti on osaksi pääkopasta kiinni: itselleni alle 5 min/km vauhti on ’liian kovaa’. Olin juossut n. 1,5km kun vasta katsoin garminiani: keskivauhti siihen mennessä 4.30 min/km! Eikä tuntunut ylivoimaiselta. Päätin jatkaa. Siitä pyörälle – 5km vastatuuleen, 5 km myötäiseen. Keskivauhti 30km/h. Ja parasta: seuraava 3km juoksu lähes samaa tahtia kuin ekakin pätkä! Hyvin on jalat saaneet vahvuutta talven aikana. Olen käynyt Hyvinvointi Kampissa treenaamassa salia pari kertaa viikossa melkein koko talven ajan. Painoakin olen uskaltanut tankoon laittaa.

Kuntokeskus Wolfilla käyn myös,
kun se on kätevästi työpaikkaa vastapäätä. 

Seuraavaksi sitten uskallusta ottaa tuntumaa avoveteen – odottelen tässä HEADin uutta märkäpukua postilaatikkoon ja uskallusta ilmoittautua Pirkan pyöräilyyn.

Viikkotreenimäärät ovat nyt olleet 10-13h.

Ennätysvauhteja ja -painoja

Kolme kuukautta tästä vuodesta jo mennyt eli siis neljäsosa. Tosi nopeaan. Pieni tsekkaus ja tarkistus tehtyyn treeniin osoittaa, että tasaisesti on tullut tehtyä triathlonlajien harjoituksia: parikymmentä kertaa kutakin eli juoksua, uintia, pyörää, salitreeniä ja hiihtoa. Ilman treenipäiväkirjaa tehdyt treenit eivät jäisi tarkasti mieleen.

Tasaisen määrän ohessa olen viimeisten kahden viikon aikana tehnyt muutamia tehotreenejä vauhtia ja voimaa hakien:

1. SM-Masters-uintien 1500m vu aikaan 25.30. Tasaista vauhtia ja ennätys parani 1,5 min. Sain jopa pitää parikymmentäminuuttia nimissäni Suomen ennätystä:-)

2. Tehoviikko salilla huipensi hyvän voimatreenitalven. Tehoviikon ainana mm. 20X50kg jalkaprässissä X 5 sarja. Oli jalat kipeät kolme päivää, mutta sain tehtyä loppuun saakka sarjan. Mieletön olo! Samaan settiin mahtui kahvakuulaheilautuksia 20 X 5 20 kg kuulalla. 

3. Pyynikin portaat X 7. Matkaa n. 8,5km ja keskisyke 148. Kova teeni, kesto n. 1h 20min. Räntää satoi välillä, mutta säätila unohtui portaita harppoessa.

SM-Masters-uinneissa Oulussa HEAD Swimmingillä
useitakin osallistujia. 

Treeni muuttuu talven jälkeen selkeästi pitkäkestoisemmaksi. Jo pääsiäisenä ohjelmassa on 3-4h pyöräilyä (n. 75km pk1 vauhtia). Lihashuoltoa pitää muistaa ylläpitää sekä selkeitä lepopäiviä myös. Mieli halajaa yhdistelmätreenejä, jotka osoittavat, onko jalkoihin ja koko kroppaan saatu riittävästi lihasvoimaa talven aikana.

Iso joukko Aquaplussan triathlonisteja suuntaa pääsiäisen aikaan viikoksi tai pariksi Mallorcalle trenaamaan. Toivottavasti täällä myös lämpiää kelit jotta treenaaminen ulkona on entistä hauskempaa.

Maaliskuun lämpöisellä jaksolla
sai nauttia auringonpaisteesta. 

Huhtikuussa on jo juoksutapahtumia, mutta itse ajattelen, että Idea Park juoksu voisi olla kauden ensimmäinen. Myös kova Pyynikkijuoksun 10km voisi olla hyvä herättely talven jälkeen. Saa nähdä, mihin comboon päädyn. 

Triathlon laji lajilta: pyöräily, osa 2

Pyöräily on ihana kuntoliikuntalaji jota voi nykyään tehdä Suomessa melko pitkän kauden ihan ulkonakin. Itse olen satsannut pyöräilyyn kuntoliikuntamielessä 2000-luvun alusta. Ostin tuolloin hyvän hybridipyörän ja kyllä pyöräilyssä välineen merkitsevät sen verran paljon, että hyvä pyörä kannustaa pyöräilemään. Osallistuin uutuuden innolla Scandinavian Lady Tourin 76 km ajoon Tampere-Lempäälä -reitillä 2002 ja olin kolmas:-) Mieheni kanssa kävimme Pirkan pyöräilyn yöpyöräilyllä muistaakseni samana vuonna. Jaksoin istua pyörän selässä koko matkan (134km), mutta hitsin kylmä tuli kun mittari meni ihan nollaan tuolloin aamuyöllä. Kyllä kait siellä 6h taisi matkaan mennä aikaa - tai enemmän.

Asuin Australiassa 2003-2006 ja työmatkapyöräilyä tuli tehtyä lähes ympärivuoden n. 100km viikossa. Australian pyöräilykulttuuri (ainakin Canberrassa) oli ihan uskomaton: porukka meni vaikka minkälaisella menopelillä työmatkaa ja aika paljon näki myös pyöriä, joissa polkija istui ihan maan tasalla ja väänsi käsilläkin voimaa. Haasteena tietenkin Australiassa oli itselleni kuuma keli kun vasta illemmalla halusi edes lähteä veivaamaan.

Maantiepyörän ostin itselleni vuonna 2013 kun aloittelin triathlon-harrastusta. Lukkopolkimien opetteluun meni varmasti tuo ensimmäinen kesä. Muutamassa pikakisassa sai vauhdit nostettua yli 30km/h parin kymmenen kilometrin kisajoissa. Silti opin, että tekniikkaa ja voimaa pitäisi saada lisää, jotta vauhdit nousevat niin, ettei samalla sykkeet olisi ihan taivaassa.

Vuonna 2014 kävin muutamia pyöräilykisoja / tempoajoja: wattbike-kisan (20km) talvella ja 20 km tempoajon huhtikuussa Sastamalassa. Talven aikana tein trainerilla myös sisäpyöräilyä, joten tatsi pysyi ainakin jotenkin pyörään koko talven ajan. Tempot oli vielä keväällä haastavia eikä vauhtia ollut ihan toivotulla tavalla.

Kesällä parasta ajoa oli Joroisten puolimatkan kisassa: 90 km aikaan 2h 50 min (n. 34km/h vauhtia). Heinä-elokuulle ajoittui paras pyöräilyvauhti ja hyvä niin.

Vuoden 2014 aikana tuli pyöräilyä (triathlon-pyörä, mtb, sisäpyöräily) yhteensä n. 2400 km. Sitä pitäisi vähän saada tänä vuonna hilattua nousuun.

Talvella 2015 tein trainerilla 2h-45min harjoitteita treeniohjelman mukaisesti. Lisävauhtia olen koettanut hakea jalkoihin salitreenistä jota teen 2 X viikossa ja ohjelma vaihtuu 3 viikon välein. Kevättä kohti pidetään voimatasot korkealla ja lisätään harjoitteen kestoa. Ainakin jaloissa on sitä kautta nyt ihan hyvä pyöräilytuntuma.

Ulkokausi avattu tänään (15.3.) 30 km ajolla (hybridillä toki vielä). Ihanaa kun saa vaihtaa autotallin seinän vaihtuviin maisemiin!

Odottavin mielin lähdössä siis pyöräkauteen 2015!

Testing, testing

Pienen hiljaiselon jälkeen tässä yhteenvetoa keskitalven kunnosta. Sitä on mitattu kynnystestillä sekä Jämi 21km hiihtotapahtumassa.

Tein kynnystestin reilu vuosi sitten AquaPlussassa. Testiin oli hyvä nyt verrata tuloksia vaikka teinkin nyt ensimmäistä kertaa yhdistelmätestin pyörä + juoksu. Testipaikkana JPH Fysion tilat Sastamalassa. Pyörä tuntui hyvältä ja kevyeltä: 3min välein watteja nostettiin. 12-15 minuutin välissä (122 watista 150 wattiin) syke nousi aika isolla hyppäyksellä ja lääkkeeksi sain määräyksen harjoitella enemmän Aek-kynnyksellä eli itselleni n. 125-135 sykealueella. Pyörätesti päättyi 200 wattiin sykkeen ollessa 152.

Vaihdos pyörästä juoksumatolle oli miellyttävämpi kuin ennakkoon olin ajatellut. Juoksussa asento ja askellus olivat syksystä parantuneet. Juoksussa isoa sykkeiden hyppäystäkään ei tullut, mutta kun testitulosta tarkemmin katsoo, niin Aek-kynnyksen alue voisi olla isompi. Siihen siis tästätreeniä. 24 min meni aikaa juoksutestiin ja viimeisen 3min sain juostua 3.20min/km vauhtia. Laktaatit yli 12 mmol tuolla 24 minuutin paikkeilla:-)

KUVA: Tuuli Isomeri. 

Olipas hyvä käydä koettamassa missä talven kunto oikein on. Itselle toi varmuutta kun kevääseen on vielä aikaa ja peruskuntoa on tehty suunnitelmien mukaan. Sitä paitsi viimeisimmästä kisasta (Tukholman puolikas) on monta kuukautta aikaa. Hyvä suunta ja oikeita asioista kehitetty.

Toinen testi tulikin helmikuun puolivälissä Jämin 21km perinteisen hiihtotapahtumassa. Ilma oli kelvollinen (nollan pintaan) ja muutoinkin tapahtuman järjestelyt ja kaikki toimivat. Ajattelin lähteä koettamaan sopivalla alkuvauhdilla loppuun kiihdyttäen ja silmissä siinsi n. 1.35h aika.

Reitti oli helpohko ja keli ihan luistava. Alun 10km meni liiankin helpon tuntuisesti. Olimme kaverini kanssa 10 km taivaltaneet n. 45 minuuttiin. Sykkeet olivat ihan hyvin 130 ja yläosissa. Juomapaikka oli 11km kohdalla ja tein tankkauksen tosi nopeaan ja pääsin ison hiihtäjäporukan ohi. Päätin kiristää kunnolla ja 12-19 km meninkin alle 4 minuutin kilometrivauhtia. Sain tuon välin hiihtää aika yksin. 15 km kohdalla aikaa oli mennyt 1h ja 4 minuuttia. Sitten tuli viimeinen nousu jossa meni ainoan kerran "taapertamiseksi". Siinä hapotti, mutta kyllä kisan pitääkin tuntua.

Maalissa oli ihan epärealistinen olo: kakkonen! Aikaan 1h 31 min ja 23 sek. Ihana tunne kun sai kropasta irti enemmän kuin mitä oli ajatellut. Jee! Suurin osa kisasta meni tasatyönnöllä ja seuraavana päivänä se tuntui, mutta ei silti ihan kamalasti.


Salilta on hyvää voimaa saatu pakattua kroppaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti kevään koitoksia. Seuraava kisa SM-mastersuinnit maaliskuussa / 1500m.

Triathlon laji lajilta: pyöräily

Jokaisella meistä on pyöräilytaustaa. Itse aloin viihtyä pyörän selässä varhaisaikuisuuden kynnyksellä vähän pidempiä matkoja. Muistan ensimmäisen 20km lenkin - oli isot eväät mukana ja juomaa hyvin. Se oli n. 18-vuotiaana. Investoin ensimmäisestä palkastani ison osan uuteen hybridipyörään jonka selässä taitoin matkaa ja maisemia sitten jo ihan eri tavalla. Pirkan yöpyöräilyyn osallistuin 2000-luvun alussa - tuntui ikuisuudelta nähdä uudelleen jäähallin lähtöpaikka kun yön aikana taisi mittari mennä ihan nollan tuntumaan sinä yönä. Kävin myös Scandinavian Lady Tourin osakilpailun samana vuonna, 70km reitillä Tampere-Lempäälä-Pirkkala-Tampere. Muistan, että olin ruotsalaiskaksikon jälkeen kolmas.

Australiassakin pyöräilin hyötyliikuntamielessä ihan kivasti: viikossa työmatka-ajoa tuli yli 100km. Siellä vain ilmaston mukaan piti mennä muun muassa kesällä lähdin vasta iltakuuden maissa kohti kotia ettei ihan matkalla kärvenny.

Ostin nykyisen triathlon-pyöräni keväällä 2013. Oli tosia vaikeaa opetella lukkopolkimien käyttö, mutta kyllä se tuon kesän aikana juuri ja juuri kontrolliin saatiin. Heiaheian tilastoista kun katselen, pyöräilin tuona vuonna n. 1500km. Ensimmäiset kisat Voimarinteellä olympiamatka (keskinopeus 29,5km/h) ja Joroisten pikamatka (keskinopeus 33 km/h).

Sisätreinerin hankin talvella 2013. Oli kumma tunne polkea sisällä ja miten pitkiltä sisätreenit tuntuivat: 30 min ja hiki tippui lattialle enkä edes yleensä hikoile paljoa! Mutta vähän kerrallaan sisäpyöräilyllekin on tullut oma paikkansa: se on helppo tehdä ja päivän päätteeksikin voi käydä polkemassa autotallissa, jossa sisälämpötila on ihan sopiva pyöräilyyn (+15).

Vuoden 2014 tuli sisä- ja ulkopyöräilyä yhteensä n. 2000km. Iso merkitys on sillä, että myös pitkällä talvikaudella pääsee pyöräilemään. Menin rohkeasti wattbike-kisaan, vaikka en ollut moisen menopelin päällä ollut kuin kerran. Aivan kaameasti hapotti kun 30 min meni aikaa ja olin sitten se ihan viimeinen polkija kisassa...

Keväällä vielä nopeus-voima oli kesyä kun koetin voimiani helatorstain tienoolla 20km tempoajossa (johon meni vielä aivan liian paljon aikaa 30min ja risat).

Vuoden aikana sain jalkoihin lisää voimaa ja pyöritystekniikkaan tehoa. Jorosilla jo 90km pätkä mentiin 34km/h ja vielä se tuntuma pyörään ja koko pyöräosuuteen oli tosi hyvä (kuva vasemmalla). Löysin loppukesästä uutta intoa maastoon (pururadalle) pyöräilyyn - yllättävän kivaa, mutta metsäpoluille ei vielä minun kalustolla mennä.

Syksyllä 2014 otin ohjelmaan mukaan tavoitteellisen salitreenin niin, että nimenomaan pyörässä ja juoksussa olisi jaloissa kunnolla voimaa. Ihan perusliikkeillä kuten kyykyt, maastaveto ja jalkaprässi saa erinomaista jalkavoimaa kun sarjat tekee mahdollisimman hyvin ja ajatuksella - no, ensikesänähän sitä sitten näkee, miten rauta on salilla liikkunut:-)

Panostaminen pyörätreeniin kannattaa, jos triathlon-kisaa miettii. Iso osa kilpailuajasta istutaan pyörän päällä. Olen itse antanut uintitreeneistä aikaa viime vuodesta nienomaan pyörään ja voimaharjoitteluun. Tulevalla viikolla on sitten pienimuotoinen pyöräkunnon tsekkaus kun pitäisi antaa kynnystestissä pyörälle kyytiä.

AquaPlussan viikkotreeneissä on sisäpyöräilyä myös (kuva vasemmalla, kuvaaja: Tuuli Isomeri) ja kiva huomata, että sekin on porukassa mukavampaa. Vielä sain hyvän vinkin hankkia lyhyemmän stemmin pyörään, jotta saa ajoasentoa korjattua vielä. Sellainen on nyt tulossa postissa.

Pyöräily on parhaimmillaan aivan mahtava liikuntalaji: sitä pystyy tekemään pitkästi ja maisemat vaihtuvat. Muistan tarkkaan viime loppukesältä pyöräreissun Lempäälä-Pirkkalan lentoasema, kun sää oli melkein alkuillastakin + 30 ja tuuli lähes nolla. Polkimet veivät ihan itsekseen 30km/h vauhtia ja Kaupin kanuunoiden porukat moikkailivat vastaan tullessa ihan kuin muillekin pro-tekijöille:-)

PS. Tällä viikolla treenejä 10h (2 X sali, 4 X hiihto, 1 X juoksu, 1 X uinti).


 

 
 

Triathlon laji lajilta: uinti

Omassa tekemisessä uinti on ollut ehdoton lempilapsi traithlon-lajeista. Opin uimaan 6-vuotiaana ja olin onnekas kun lapsuus meni uimarannan läheisyydessä. Joku kesä taidettiin käydä uimassa siskon kanssa yhden päivän aikana 15 kertaa. Uimakoulut ja uimakoulun jatkokoulut aina primusmaisterin-suoritukseen saakka sujui läheisellä uimarannalla. 5m hyppääminen pääedellä ei ollut juttu eikä mikään - siis silloin.

Aikuisiässä asuin aina uimahallin lähellä: Pyynikillä ja Kalevassa Tampereella. Vaihto-oppilasvuoden aikana kuuluin paikallisen yliopiston uimatiimiin. Australiassa vietettyjen kolmen vuoden aikana kävin the Australian Institute of Sportsissa uimassa 2-3 kertaa viikossa. Siellä näin sen hetkiset maailman ykköstykit: Petria Thomaksen ja Ian Thorpen. Siellä todella uitiin. Australiassa on hieno uimakulttuuri!

Vasta pari vuotta sitten menin ihan oikealle uinnin tekniikkakurssille. Olin mielestäni osannut kroolata aikaiseminkin ja kyllä se jotenkin sujuikin. Kukaan vaan ei sitä sillä tavalla ollut opettanut. Aqua Plus järjesti kurssin ja se avasi ihan uusia uria uintiin, vartalon asentoon ja uinnin tekniikkaan. Kannatti! Vuoden 2012 aikana tulikin tekniikkaa ja eri vauhteja treenattua melkein 200km.

Märkäpuvun hankin kesällä 2012. Olipas kummallisen kankeaa mennä järveen sen kanssa kun tuntui, että käsi ei noussut minnekään. Uin sen kanssa ehkä 10 kertaa ja kävin jälleen Aqua Plussan märkäuintikurssin ennen ekoja triathlon-kisoja Voimarinteellä.  

Huomasin sitten heti ensimmäisessä triathlon-kisassa 2013 miten erilaista on uida kisassa ja järvessä märkäpuvulla. Yhteislähtö n. 40 muun uimarin kanssa aiheutti paniikin vedessä ja ekat 750m meni melkein rintauintia. Toisella kierroksella sain ajatukset rauhoitettua ja pääsin vapaauinnin rytmistä kiinni. Silti 30 min 1500m uintiin tuhraantui ja jäi pieni pelko siitä, että onnistunko seuraavissa haasteissa saamaan hyvää uintiosuutta.

Joroisten pikakisassa 2013 oli onneksi pelot voitettu: osasin rytmittää kunnollisen ja kovan alun ja pääsin eroon isosta uimarimassasta. Neljäntenä rannalle ja koko kisan ajan olikin sitten hymy leveä.

Syksyllä 2013 olin Masters-uinneissa Vantaalla 800m vapaan kisassa (kuva alla). Jännitti kovasti, mutta koetin rauhoittaa mieltä ajattelemalla starttia hyvänä treeninä. Sitä se olikin: kovalla sykkeellä 800m vapaa taittui aikaan 13 min 50 sek. Uinnin sai vielä tehdä 50m altaassa.

Kesällä 2014 jälleen kauden ensimmäinen uinti meni ihan pieleen: SM-sprintit Sääksillä oli paikka, jossa seuraavaksi haukoin happea rintauinnin 400m osuudella. Mutta jälleen ensimmäisen kisan jälkeen meno järvessä alkoi rauhoittua. Voimarinteellä 2014 olympiamatkalla hyvä perusuinti 1500m ja Joroisilla perusmatkalla ikäryhmän ykkösenä rannalle 1900m aikaan 34 minuuttia. Keli oli kuin morsian ja muistan, miten märkäpuvussa ollessa aurinko porotti selkään. Muistan myös kumin tuoksun kuumalla rannalla ennen starttia. Jorosilla onnistui myös suunnistus pitkällä reitillä - 0m ylimääräistä kiertelyä.

Talvikaudelle 2014-15 harjoittelen kolmen erilaisen uintitreenin kanssa: niissä matkaa kertyy n. 3km / kerta. Tosin aina ei aikaa riitä ihan treeninmukaiseen uintiin. Jos ajattelee, että uintikunto on juuri sellainen kuin miltä se viimeisimmän treenin aikana, niin eilen tuntui pitkästä aikaa vahvalta 10 X 100m 2+ vauhdeilla 1.33 min / 100m. 

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää ja koettaa välttää paniikkiuinnit kesän ensimmäisissä koitoksissa! Keväälle tarkoitus saada 80km uintia ennen kisakautta.

PS. Tässä aivan huippu uintivideo