Triathlon laji lajilta: uinti

Omassa tekemisessä uinti on ollut ehdoton lempilapsi traithlon-lajeista. Opin uimaan 6-vuotiaana ja olin onnekas kun lapsuus meni uimarannan läheisyydessä. Joku kesä taidettiin käydä uimassa siskon kanssa yhden päivän aikana 15 kertaa. Uimakoulut ja uimakoulun jatkokoulut aina primusmaisterin-suoritukseen saakka sujui läheisellä uimarannalla. 5m hyppääminen pääedellä ei ollut juttu eikä mikään - siis silloin.

Aikuisiässä asuin aina uimahallin lähellä: Pyynikillä ja Kalevassa Tampereella. Vaihto-oppilasvuoden aikana kuuluin paikallisen yliopiston uimatiimiin. Australiassa vietettyjen kolmen vuoden aikana kävin the Australian Institute of Sportsissa uimassa 2-3 kertaa viikossa. Siellä näin sen hetkiset maailman ykköstykit: Petria Thomaksen ja Ian Thorpen. Siellä todella uitiin. Australiassa on hieno uimakulttuuri!

Vasta pari vuotta sitten menin ihan oikealle uinnin tekniikkakurssille. Olin mielestäni osannut kroolata aikaiseminkin ja kyllä se jotenkin sujuikin. Kukaan vaan ei sitä sillä tavalla ollut opettanut. Aqua Plus järjesti kurssin ja se avasi ihan uusia uria uintiin, vartalon asentoon ja uinnin tekniikkaan. Kannatti! Vuoden 2012 aikana tulikin tekniikkaa ja eri vauhteja treenattua melkein 200km.

Märkäpuvun hankin kesällä 2012. Olipas kummallisen kankeaa mennä järveen sen kanssa kun tuntui, että käsi ei noussut minnekään. Uin sen kanssa ehkä 10 kertaa ja kävin jälleen Aqua Plussan märkäuintikurssin ennen ekoja triathlon-kisoja Voimarinteellä.  

Huomasin sitten heti ensimmäisessä triathlon-kisassa 2013 miten erilaista on uida kisassa ja järvessä märkäpuvulla. Yhteislähtö n. 40 muun uimarin kanssa aiheutti paniikin vedessä ja ekat 750m meni melkein rintauintia. Toisella kierroksella sain ajatukset rauhoitettua ja pääsin vapaauinnin rytmistä kiinni. Silti 30 min 1500m uintiin tuhraantui ja jäi pieni pelko siitä, että onnistunko seuraavissa haasteissa saamaan hyvää uintiosuutta.

Joroisten pikakisassa 2013 oli onneksi pelot voitettu: osasin rytmittää kunnollisen ja kovan alun ja pääsin eroon isosta uimarimassasta. Neljäntenä rannalle ja koko kisan ajan olikin sitten hymy leveä.

Syksyllä 2013 olin Masters-uinneissa Vantaalla 800m vapaan kisassa (kuva alla). Jännitti kovasti, mutta koetin rauhoittaa mieltä ajattelemalla starttia hyvänä treeninä. Sitä se olikin: kovalla sykkeellä 800m vapaa taittui aikaan 13 min 50 sek. Uinnin sai vielä tehdä 50m altaassa.

Kesällä 2014 jälleen kauden ensimmäinen uinti meni ihan pieleen: SM-sprintit Sääksillä oli paikka, jossa seuraavaksi haukoin happea rintauinnin 400m osuudella. Mutta jälleen ensimmäisen kisan jälkeen meno järvessä alkoi rauhoittua. Voimarinteellä 2014 olympiamatkalla hyvä perusuinti 1500m ja Joroisilla perusmatkalla ikäryhmän ykkösenä rannalle 1900m aikaan 34 minuuttia. Keli oli kuin morsian ja muistan, miten märkäpuvussa ollessa aurinko porotti selkään. Muistan myös kumin tuoksun kuumalla rannalla ennen starttia. Jorosilla onnistui myös suunnistus pitkällä reitillä - 0m ylimääräistä kiertelyä.

Talvikaudelle 2014-15 harjoittelen kolmen erilaisen uintitreenin kanssa: niissä matkaa kertyy n. 3km / kerta. Tosin aina ei aikaa riitä ihan treeninmukaiseen uintiin. Jos ajattelee, että uintikunto on juuri sellainen kuin miltä se viimeisimmän treenin aikana, niin eilen tuntui pitkästä aikaa vahvalta 10 X 100m 2+ vauhdeilla 1.33 min / 100m. 

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää ja koettaa välttää paniikkiuinnit kesän ensimmäisissä koitoksissa! Keväälle tarkoitus saada 80km uintia ennen kisakautta.

PS. Tässä aivan huippu uintivideo