sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Triathlon laji lajilta: pyöräily

Jokaisella meistä on pyöräilytaustaa. Itse aloin viihtyä pyörän selässä varhaisaikuisuuden kynnyksellä vähän pidempiä matkoja. Muistan ensimmäisen 20km lenkin - oli isot eväät mukana ja juomaa hyvin. Se oli n. 18-vuotiaana. Investoin ensimmäisestä palkastani ison osan uuteen hybridipyörään jonka selässä taitoin matkaa ja maisemia sitten jo ihan eri tavalla. Pirkan yöpyöräilyyn osallistuin 2000-luvun alussa - tuntui ikuisuudelta nähdä uudelleen jäähallin lähtöpaikka kun yön aikana taisi mittari mennä ihan nollan tuntumaan sinä yönä. Kävin myös Scandinavian Lady Tourin osakilpailun samana vuonna, 70km reitillä Tampere-Lempäälä-Pirkkala-Tampere. Muistan, että olin ruotsalaiskaksikon jälkeen kolmas.

Australiassakin pyöräilin hyötyliikuntamielessä ihan kivasti: viikossa työmatka-ajoa tuli yli 100km. Siellä vain ilmaston mukaan piti mennä muun muassa kesällä lähdin vasta iltakuuden maissa kohti kotia ettei ihan matkalla kärvenny.

Ostin nykyisen triathlon-pyöräni keväällä 2013. Oli tosia vaikeaa opetella lukkopolkimien käyttö, mutta kyllä se tuon kesän aikana juuri ja juuri kontrolliin saatiin. Heiaheian tilastoista kun katselen, pyöräilin tuona vuonna n. 1500km. Ensimmäiset kisat Voimarinteellä olympiamatka (keskinopeus 29,5km/h) ja Joroisten pikamatka (keskinopeus 33 km/h).


Sisätreinerin hankin talvella 2013. Oli kumma tunne polkea sisällä ja miten pitkiltä sisätreenit tuntuivat: 30 min ja hiki tippui lattialle enkä edes yleensä hikoile paljoa! Mutta vähän kerrallaan sisäpyöräilyllekin on tullut oma paikkansa: se on helppo tehdä ja päivän päätteeksikin voi käydä polkemassa autotallissa, jossa sisälämpötila on ihan sopiva pyöräilyyn (+15).

Vuoden 2014 tuli sisä- ja ulkopyöräilyä yhteensä n. 2000km. Iso merkitys on sillä, että myös pitkällä talvikaudella pääsee pyöräilemään. Menin rohkeasti wattbike-kisaan, vaikka en ollut moisen menopelin päällä ollut kuin kerran. Aivan kaameasti hapotti kun 30 min meni aikaa ja olin sitten se ihan viimeinen polkija kisassa...

Keväällä vielä nopeus-voima oli kesyä kun koetin voimiani helatorstain tienoolla 20km tempoajossa (johon meni vielä aivan liian paljon aikaa 30min ja risat).

Vuoden aikana sain jalkoihin lisää voimaa ja pyöritystekniikkaan tehoa. Jorosilla jo 90km pätkä mentiin 34km/h ja vielä se tuntuma pyörään ja koko pyöräosuuteen oli tosi hyvä (kuva vasemmalla). Löysin loppukesästä uutta intoa maastoon (pururadalle) pyöräilyyn - yllättävän kivaa, mutta metsäpoluille ei vielä minun kalustolla mennä.

Syksyllä 2014 otin ohjelmaan mukaan tavoitteellisen salitreenin niin, että nimenomaan pyörässä ja juoksussa olisi jaloissa kunnolla voimaa. Ihan perusliikkeillä kuten kyykyt, maastaveto ja jalkaprässi saa erinomaista jalkavoimaa kun sarjat tekee mahdollisimman hyvin ja ajatuksella - no, ensikesänähän sitä sitten näkee, miten rauta on salilla liikkunut:-)

Panostaminen pyörätreeniin kannattaa, jos triathlon-kisaa miettii. Iso osa kilpailuajasta istutaan pyörän päällä. Olen itse antanut uintitreeneistä aikaa viime vuodesta nienomaan pyörään ja voimaharjoitteluun. Tulevalla viikolla on sitten pienimuotoinen pyöräkunnon tsekkaus kun pitäisi antaa kynnystestissä pyörälle kyytiä.

AquaPlussan viikkotreeneissä on sisäpyöräilyä myös (kuva vasemmalla, kuvaaja: Tuuli Isomeri) ja kiva huomata, että sekin on porukassa mukavampaa. Vielä sain hyvän vinkin hankkia lyhyemmän stemmin pyörään, jotta saa ajoasentoa korjattua vielä. Sellainen on nyt tulossa postissa.

Pyöräily on parhaimmillaan aivan mahtava liikuntalaji: sitä pystyy tekemään pitkästi ja maisemat vaihtuvat. Muistan tarkkaan viime loppukesältä pyöräreissun Lempäälä-Pirkkalan lentoasema, kun sää oli melkein alkuillastakin + 30 ja tuuli lähes nolla. Polkimet veivät ihan itsekseen 30km/h vauhtia ja Kaupin kanuunoiden porukat moikkailivat vastaan tullessa ihan kuin muillekin pro-tekijöille:-)

PS. Tällä viikolla treenejä 10h (2 X sali, 4 X hiihto, 1 X juoksu, 1 X uinti).


 

 
 

lauantai 10. tammikuuta 2015

Triathlon laji lajilta: uinti

Omassa tekemisessä uinti on ollut ehdoton lempilapsi traithlon-lajeista. Opin uimaan 6-vuotiaana ja olin onnekas kun lapsuus meni uimarannan läheisyydessä. Joku kesä taidettiin käydä uimassa siskon kanssa yhden päivän aikana 15 kertaa. Uimakoulut ja uimakoulun jatkokoulut aina primusmaisterin-suoritukseen saakka sujui läheisellä uimarannalla. 5m hyppääminen pääedellä ei ollut juttu eikä mikään - siis silloin.

Aikuisiässä asuin aina uimahallin lähellä: Pyynikillä ja Kalevassa Tampereella. Vaihto-oppilasvuoden aikana kuuluin paikallisen yliopiston uimatiimiin. Australiassa vietettyjen kolmen vuoden aikana kävin the Australian Institute of Sportsissa uimassa 2-3 kertaa viikossa. Siellä näin sen hetkiset maailman ykköstykit: Petria Thomaksen ja Ian Thorpen. Siellä todella uitiin. Australiassa on hieno uimakulttuuri!

Vasta pari vuotta sitten menin ihan oikealle uinnin tekniikkakurssille. Olin mielestäni osannut kroolata aikaiseminkin ja kyllä se jotenkin sujuikin. Kukaan vaan ei sitä sillä tavalla ollut opettanut. Aqua Plus järjesti kurssin ja se avasi ihan uusia uria uintiin, vartalon asentoon ja uinnin tekniikkaan. Kannatti! Vuoden 2012 aikana tulikin tekniikkaa ja eri vauhteja treenattua melkein 200km.

Märkäpuvun hankin kesällä 2012. Olipas kummallisen kankeaa mennä järveen sen kanssa kun tuntui, että käsi ei noussut minnekään. Uin sen kanssa ehkä 10 kertaa ja kävin jälleen Aqua Plussan märkäuintikurssin ennen ekoja triathlon-kisoja Voimarinteellä.  

Huomasin sitten heti ensimmäisessä triathlon-kisassa 2013 miten erilaista on uida kisassa ja järvessä märkäpuvulla. Yhteislähtö n. 40 muun uimarin kanssa aiheutti paniikin vedessä ja ekat 750m meni melkein rintauintia. Toisella kierroksella sain ajatukset rauhoitettua ja pääsin vapaauinnin rytmistä kiinni. Silti 30 min 1500m uintiin tuhraantui ja jäi pieni pelko siitä, että onnistunko seuraavissa haasteissa saamaan hyvää uintiosuutta.

Joroisten pikakisassa 2013 oli onneksi pelot voitettu: osasin rytmittää kunnollisen ja kovan alun ja pääsin eroon isosta uimarimassasta. Neljäntenä rannalle ja koko kisan ajan olikin sitten hymy leveä.

Syksyllä 2013 olin Masters-uinneissa Vantaalla 800m vapaan kisassa (kuva alla). Jännitti kovasti, mutta koetin rauhoittaa mieltä ajattelemalla starttia hyvänä treeninä. Sitä se olikin: kovalla sykkeellä 800m vapaa taittui aikaan 13 min 50 sek. Uinnin sai vielä tehdä 50m altaassa.


Kesällä 2014 jälleen kauden ensimmäinen uinti meni ihan pieleen: SM-sprintit Sääksillä oli paikka, jossa seuraavaksi haukoin happea rintauinnin 400m osuudella. Mutta jälleen ensimmäisen kisan jälkeen meno järvessä alkoi rauhoittua. Voimarinteellä 2014 olympiamatkalla hyvä perusuinti 1500m ja Joroisilla perusmatkalla ikäryhmän ykkösenä rannalle 1900m aikaan 34 minuuttia. Keli oli kuin morsian ja muistan, miten märkäpuvussa ollessa aurinko porotti selkään. Muistan myös kumin tuoksun kuumalla rannalla ennen starttia. Jorosilla onnistui myös suunnistus pitkällä reitillä - 0m ylimääräistä kiertelyä.

Talvikaudelle 2014-15 harjoittelen kolmen erilaisen uintitreenin kanssa: niissä matkaa kertyy n. 3km / kerta. Tosin aina ei aikaa riitä ihan treeninmukaiseen uintiin. Jos ajattelee, että uintikunto on juuri sellainen kuin miltä se viimeisimmän treenin aikana, niin eilen tuntui pitkästä aikaa vahvalta 10 X 100m 2+ vauhdeilla 1.33 min / 100m. 

Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää ja koettaa välttää paniikkiuinnit kesän ensimmäisissä koitoksissa! Keväälle tarkoitus saada 80km uintia ennen kisakautta.

PS. Tässä aivan huippu uintivideo